Haluan koiran! I want a dog!
Olen alkanut keräillä kuvia koirista, niitä kun on täällä joka paikassa.
Jo alkuajoistani Prahassa lähtien olen tykännyt siitä, että koiria on paljon ja joka paikassa.
Näinä viimeisen kuukauteni päivinä olen alkanut nauttia myös ihmisistä ja enemmän, mutta edelleen ehkä parhaat kuvat tulee koirista. Tästä alkakoon kuvasarjani koirista. Ja ehkä myös vanhoista naisista.
Haluan kirjoittaa enemmän myös, mutta niin paljon tapahtuu koko ajan ja koska näinä päivinä harjoitellaan tiiviisti ensi viikon esityksiämme, ei aikaa juurikaan ole. Enkä tahdo istua tietokoneen ääressä, kun ei ole pakko ja voi tehdä paljon muutakin.
Vaikka lähinnä kai itselleni tätä blogia kirjoitan, niin silti on suuri tarve päivittää.
Vuoden vaihteen jälkeen olen löytänyt itseni jälleen. Ja ehkä erityisesti Eugenen kuoleman myötä on oma elämänhaluni palautunut entiselleen ja ehkä jopa suuremmaksi.
Olen käynyt Erikan luona Berliinissä, rakastunut Berliiniin ja alkanut haluta asua ja elää Berliinissä tai melkein missä tahansa muualla kuin Suomessa, laskenut pulkkamäkeä, luistellut, laulanut karaokea, ostanut lennot New Yorkiin, oppinut puhumaan saksaa, ostanut marihuanaa, tanssinut, käynyt teatterissa, vähän ihastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni myös erääseen naispuoliseen henkilöön ja syntymäpäivänäni ensimmäistä kertaa elämässäni saanut aamiaisen vuoteeseen.
Neitsyys on mennyt monta kertaa, vaikka seksiä en ole harrastanut Suomesta lähdön jälkeen.
Edelleen elämäni pyörii itseni ympärillä, ja niin kai se kaikilla aina, mutta hyvällä ja uskon, että rakentavalla tavalla. Tai miten sen sanoisi. Olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin.
Huonosta alusta huolimatta uskon, että tämä vuosi tulee olemaan hyvä.
Jo alkuajoistani Prahassa lähtien olen tykännyt siitä, että koiria on paljon ja joka paikassa.
Näinä viimeisen kuukauteni päivinä olen alkanut nauttia myös ihmisistä ja enemmän, mutta edelleen ehkä parhaat kuvat tulee koirista. Tästä alkakoon kuvasarjani koirista. Ja ehkä myös vanhoista naisista.
Haluan kirjoittaa enemmän myös, mutta niin paljon tapahtuu koko ajan ja koska näinä päivinä harjoitellaan tiiviisti ensi viikon esityksiämme, ei aikaa juurikaan ole. Enkä tahdo istua tietokoneen ääressä, kun ei ole pakko ja voi tehdä paljon muutakin.
Vaikka lähinnä kai itselleni tätä blogia kirjoitan, niin silti on suuri tarve päivittää.
Vuoden vaihteen jälkeen olen löytänyt itseni jälleen. Ja ehkä erityisesti Eugenen kuoleman myötä on oma elämänhaluni palautunut entiselleen ja ehkä jopa suuremmaksi.
Olen käynyt Erikan luona Berliinissä, rakastunut Berliiniin ja alkanut haluta asua ja elää Berliinissä tai melkein missä tahansa muualla kuin Suomessa, laskenut pulkkamäkeä, luistellut, laulanut karaokea, ostanut lennot New Yorkiin, oppinut puhumaan saksaa, ostanut marihuanaa, tanssinut, käynyt teatterissa, vähän ihastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni myös erääseen naispuoliseen henkilöön ja syntymäpäivänäni ensimmäistä kertaa elämässäni saanut aamiaisen vuoteeseen.
Neitsyys on mennyt monta kertaa, vaikka seksiä en ole harrastanut Suomesta lähdön jälkeen.
Edelleen elämäni pyörii itseni ympärillä, ja niin kai se kaikilla aina, mutta hyvällä ja uskon, että rakentavalla tavalla. Tai miten sen sanoisi. Olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin.
Huonosta alusta huolimatta uskon, että tämä vuosi tulee olemaan hyvä.
