Tänään pesin ikkunat ensimmäistä kertaa yli siihen kolmeen vuoteen, jotka olen asunut keltaisessa talossa, jossa on kesäisin kuuma kuin saunassa ja johon talvi-öisin jäätyy.Aamulla isä haki tavarani, Miira joi kadulla kahvia ja luki sanomalehteä ja minä ja miehet kannettiin. Koko elämä muutamassa pahvilaatikossa. Kevyt olo, kun muistot ja muu on poissa. Kaiken katoaminen tapahtui yllättävän nopeasti ja itkin, ehkä säikähdyksestä, kun auto ajoi pois.
Nyt asun ei-missään. Siivoan vain ja lähden. Haikeaa ja hullua, haluaisin itkeä vaikka ja ehkä juuri siksi, että tästä olen niin pitkään haaveillut.
Tänään hyvästejä Helsingille, huomenna Espoo ja tiistaina Helsinki-Vantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti