Here we are. Or I am.
Two nights ago I got a food poisoning ruokamyrkytys entisen rakkauden tarjoamasta illallisesta, joka on nyt naimisissa ja saa lapsen helmikuussa. Tämä jos jokin on tragikoomista and was throwing up a whole night.
Good start, definately. A good reason to stay still though.
It has been difficult and it still is, to stay still. I have no idea why I am here, in Prague, or anywhere. Kind of good and bad feeling in the same time. Really surreal, once again.
That's a word that doesn't exist in czech language, according to my internet dictionary.
Epätodellinen sanaa ei ole tsekiksi, tai sitten en ole vain löytänyt sitä, vielä.
En ole ottanut juuri yhtäkään kuvaakaan. En jaksa enää näitä uusia kaupunkeja ja tämä on mun koti nyt eikä mikään turistikohde.
I was ment to travel to Slovenia, Ljubljana yesterday but my body said no.
Eilen aamulla piti lähteä vielä Sloveniaan, ystävien luokse ja karkuun tätä asettumista, mutta elimistö sanoi ei.
Odotan koulun alkamista ja sitä ettei tuntuisi tältä, ei miltään. Eksistentiaalista kriisiä koko matka, elämä on matka ja tässä sitä mennään, torta på torta.
Kaipaan ruotsin kieltä ja Helsingin helppoutta, vaikka helposti sielläkin tuntuu ei miltään. Sama ihminen joka paikassa.
Viimeinen junamatka Nové Zamky - Praha, 28.9.2009.
Juotiin slovakialaista viinaa. Koska kurkut oli kipeet.
Tuliesityksen paras osuus oli sen loppu, kun pensas syttyi palamaan.
Danan isä haki meidät Brnosta Slovakian puolelle. Oli aika kiire ehtiä festareille ja näkemään yks esitys ja Miró ajo vähän liian lujaa.. Selvittiin selityksillä. Internetional guests.
Hanne ja Dana ja piknik bussissa.
Bussilippu Prahasta Brnoon makso 13 korunaa, eli alle 50 centtiä. Kreisiä!
Lähdettiin Slovakiaan, Danan äidin nimipäiville ja teatterifestareille.
Maisema kotiparvekkeelta. The outskirts of Praha.
Kotiparveke, kun oli vielä lämmintä illalliseen ulkona.
Tässä on jo aika hyvät silmäpussit nähtävissä. Berlin was good but I could not sleep, at all.
