Väsyneenä kolmen päivän festivaalista, matkan ajankohdassa ei ollut mitään järkeä.
Otin kolme junaa, kaksi bussia ja lautan, ja iltaan mennessä saavuin Lontooseen.
Lentäminen on luonnotonta, mutta aika epätodelliselta tuntui myös tämä junalla matkustaminen, Interrailini ensimmäinen etappi.
Nyt olen Lontoossa ja otan rauhassa. Saan asua vanhan ystävän luona kauniissa asunnossa, juon aamuteetä ja kuuntelen Joy Divisionia.
Tässä vähän kuvia eilisen matkalta. Viimeisimmät ensimmäisinä yllä.
Wimbledon. This is where I'm staying, this is JP's home.
Dover-London Charing Cross
Doverin juna-asema. Odotettiin Lontoon junaa melkein tunti. Oli ihan sikakuuma, mutta mulla oli seuralaisina kaksi brittikundia, jotka oli myös olleet Rock en Seinessä. Toinen näytti ihan REM:in laulajalta, muttei ollut se. Tässä kuvassa on naapuripenkin intialais-ukko ja brittiläinen lokki.
Meitsi meitsi meitsi. Piti vähän photoshopata tätä, että näkisitte mun silmäpussit.
Dover, en ollut odottanut näin kauniita maisemia Britannian puolella, mutta ne oli paljon paremmat kuin Calaisin terminaali.
Lautalla oli ihan sikana ihmisiä, ja meininki oli melkein sama kuin Ruotsin tai Tallinnan lautoilla, paitsi, että ihmiset oli joko ranskalaisia tai brittejä ja matka itsessään kesti vain noin tunnin.
Mutta oli pelikoneita ja kalliita ravintoloita ja halpaa tupakkaa.
Mulla oli vain rinkka, läppäri, kamera ja käsilaukku. En mennyt taxfreehen, mutta söin ihan ok kanapatongin baarin loungessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti