Hän ei muistanut, milloin olisi viimeksi, rehellisesti, ollut innostunut mistään tai uskonut mihinkään. Kuten rakkauteen. Kaikki on täynnä rakkautta, oli hänen tapanaan julistaa Björkiä siteeraten. Katkeroituneena ja uskonsa menettäneenä häntä vitutti typeryytensä, mennyt naiviutensa ja ennen kaikkea hyväuskoisuutensa – uskonsa elämään. Ja se, kuinka oli antanut itsensä kadottaa tämän uskon. Kaikki on uskosta kiinni. Usko kasvattaa ajatukset ja unelmat tosiksi. Elämä on merkityksellistä, hyvää, minulla on merkitystä. Minne helvettiin se usko oli kadonnut, miksi ja miten?
I've been wondering about some crucial things during this winter.
Staying at home, eating, sleeping and freezing.
There's a lot of wasted time behind me.
But fortunately behind and I feel now there's still a lot of good things to find.
And that was a rhyme.
Haven't been making many photos lately,
only with a crappy film camera from 1990's
that I got from Auntie Pirjo for Christmas.
