paluupileet - welcome back party - some shiny happy people 26.2.2010

Some of the best girls came to Marja's place last Friday to celebrate our getting together again.



I was DJ again and of course I played Friday I'm in love. Just a few times.



After some Beherovka and taking off friendship photos we went to karaoke.



We went to the karaoke place very early to be the first people in the club.
And we got to sing a lot! <3

I sang Levoton tuhkimo (a song of a great Finnish 1980's band), Hengaillaan (another great Finnish song) together with Laura, my shiny little sister. (in the picture belov)



For my flatmates and other friends who stayed in Prague or went back to their home countries I sang REM's Shiny Happy People. Dedicated to everyone to be as shiny and happy as the Dykova girls are, and were together.


Ansku (on the right) sang Dolly Parton's Jolene in the great Finnish version.

Blondie's One way or another was heard by me and Aleksi and as my last song I had to do I don't wanna miss a thing - for Laura and Leah of course.

Also a lot of great songs by many very well singing an especially performing friends and loved-ones of mine. Thank you very many, for all of you I'm happy to be here again!

back in the snowy Hell - sinki and Espoo 20.2.2010

Lunta alkoi sataa jo, kun kävin jouluna kotona. Siitä lähtien on vain satanut ja satanut, juuri mitään ei pois sulanut.
The snow started to fall allready when I was visiting Finland durin the Christmas. After that the snow kept on folling and hardly none of that has yet melted. The only (concerning the weather) thing I miss in Prague is the sun shine.


Mirva is back - shiny and happy

From now on I will keep on updating but writing more or mostly in English. I'm back in Finland with my Finnish friends and family, with whom I luckily can update my moods, feelings and every day life face to face.

Coming back to Finland was a big climate exchange.

In Prague, it was clear that the spring is approaching but here, oh my god, how much snow and how cold it has been ever since Christmas! At least 60cm snow everywhere, also in the city center, which is somewhat exceptionel. But I don't mind. I love winter, as it is proper like it's now. I was born in the middle of the snow, so this is my home.
Even though my bones and joints are aching..


As I arrived to my parents' house on Saturday night, I had to take some photos of all this snow. Lumikarhu Otso oli edelleen paikallaan, mutta hukkunut lumeen.

Now I'm living in the city again, at a great friend Marja's flat, until the beginning of April when I finally have an own room.
But this sharing a tiny flat and a bed is good, slow touchdown from the way of living in Prague.
I feel that now I'm more easy going what it goes to living and spending time with other people. I'm hooked on people!!




My pink period is still going on strong. Yesterday I had my very first accordion lesson and also my teacher fell in love with my Riki. I bought some more pink accesories to go with the instrument as I'm allready planning my first concert.

Also my adopted big sister Marianne has a pink period going on. http://www.youtube.com/watch?v=RLRLhV9U0kQ





Today I went to police station to get a new passport. As I'm planning to go to New York next August I want to be well prepared and recognisable on my travelling documents. I managed to have good and funny conversations with the police officer and she was telling me stories of her youth.

As I got out I had to call my Mum that lately I have started to get more and more of her characteristics.
When I was young I used to be embarrassed when ever going out with her, to hairdressers', to grosery of library. Where ever she goes she starts to talk with everyone she meets.

During these first days here I have been exactly the same! Maybe it's because I'm so enthusiastic to finally be able to communicate with other people in my own language. Or that all what I experienced in Prague made me so shiny and happy in the end.

Farewell Prague 17.-19.2.2010

Viimeiset, päivän ensimmäiset näkymät makuuhuoneemme ikkunasta.

Dykova, yksi Prahan hienoimmista asuinkaduista, Prahan Eiraa, jossa sain ilon ja kunnian asua ensimmäiset viimeiset pari kuukauttani Prahassa. Alku oli hankalaa, jopa enemmänkin, kauheaa ja vaikeaa, mutta kävin läpi jotain, mitä kuuluikin käydä, ennen kaikkea itseni kanssa, olisi olinpaikkani ollut ja tuleva olemaan mikä tahansa.

Nyt kirjoitan lumisesta Helsingistä, Now I'm writing from the snowy Helsinki, edelleen väsyneenä, mutta onnellisena kaikesta kokemastani ja kaikesta mahdollisesta mitä tulen vielä elämässä kokemaan.

Elämä on lahja, hyvä ja kaunis, vaikka paha ja rumakin. Kaikki ja ei mitään, sitä se vain on.

Olen täynnä rakkautta taas, ja vaikka rakkauden tavoittamista, saatika sillä maailman valloittamista syvästi ajoittain ja pitkään näillä matkoillani Prahaan ja takaisin epäilinkin, niin nyt uskon taas, että se on mahdollista ja rakkautta on. Joka päivä, vähän rakkautta, itseä, elämää ja ympärillä kulloinkin olevia ihmisiä kohtaan.
Kaikki on täynnä rakkautta. All is full of love.


FAREWELL, DAY AND NIGHT 2 Thu 18.2.


Two of the sisters of Dykova 31 - and the wannabe-father.


Random vanha punkkari tsekkivieras, joka oli harmiton mutta haisi pahalta eikä tahtonut millään lähteä, meitsi DJ, Nele ja muuta possea viimeisen juhlaillan viimeisinä tunteina.



More or less of the photos below are taken by Zoe on the right. This of her by me, if I remember right.

Shanin nuudeleita naamaan. Nam!

Meistä tuli muusikoita! Minä ostin haitarin ja Hanne trumpetin!

One porn-shoot in the kitchen with clothes on.

Viimeisten iltojen vieraat, Zoen Nikolai sekä Hannen sisko Nele ja serkku Rosa.

Rosan tulevan, lihavan lapsen nimeksi tulee Jabba ja mun komean ja atleettisen Wu-Huu. Niistä tulee ystävät.

Oli rakkautta ja karaokekumppanuutta.

My and each others' little sweethearts Tom and Paula, all ready tired after the two or more nights of celebrating (?) our farewells.

My great friend of a friend who became a good friend and supporter suring my stay in Prague, Petr, also known as PeKlo (Devil)

Sairaalareissun jälkeen Shan laittaa ruokaa ja outo brasilialaismies, jota kukaan ei käsittääkseni tuntenut, soittaa musiikkia.

Sisko ja sen veli, Zoe and her lovely little brother Nikolai.

Nikolai was one of the visiting family members of Dykova 31 during the last days of my, Hanne's and Gosha's living in that house of the Desperate Flatmates and Crazy Spice Girls. And it wa a pleasure. To live there and get the change to enjoy the company of Nikolai and all the other visiters.

The last messager for the "leavers" and "goers." One of Hanne's lovely, good ideas for our household and the last nights' parties.

Venäjä ja Saksa, Russia and Germany - Maksim & Annegret.

Epämääräinen illallinen. Viimeisinä päivinä tein enemmän ruokaa, kuin kaikkina muina päivinä koko Prahassa olessa ikinä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta nyt kyllä harmittaa, että aloin tuntea olevani kotonani ja nauttia kaikesta, peruselämästä yllätyksineen vasta viimeisinä viikkoina. Ja koko ajan enemmän ja enemmän, niin paljon, etten enää tahtonut lähteä, kun sen aika koitti. Tyypillinen tarina, niin kai, mutta minulle hyvin merkityksellinen.

Orange-Gosha <3>

Suomalais-ukrainalais-puolalais-venäläinen borssikeitto by Mirva with love. Succes!

Iltapäivän haitariharjoittelua. Mustalais-Maksim seuraa vierestä, ihaillen, tietty.

FAREWELL, DAY 1 Wed 17.2.

photos by Zoe Sikorski

my great, beloved French roommate

MirTanja Orchestra, Dykova 31 17.2.2010
suomalaisyhtyeen ensimmäinen haitarikonsertti

the first concert with accordion

the thrilled audience from Poland, Czech, Slovakia, Italy, Germany, Belgium and England.

Tanjan ja Mirvan ohjelmistossa kuultiin englanninkieliset versiot kappaleista

Pienen pieni veturi - Tiny Little Locomotive

Ukko Nooa - Old Man Noah

Jänis istui maassa - Rabbit Sat on the Ground

Satu meni saunaan - Fairytale went to Sauna

Ensimmäiset ja viimeiset harjoitukset ennen varsinaista konserttia.

Sometimes Orchestra, earlier in the evening at DAMU

Mun koulun suosikkimies ja kreisi, slovenialainen banjosoolo <3

HAITARIROK! vaaleanpunainen päivä

Tämä päivä oli hyvä päivä velmý dobrý den!



Ostin omakseni HAITARIN, jonka jo viikko sitten löysin naapurustossamme sijaitsevasta pienestä haitarikaupasta. Olin päättänyt miettiä viikon, koska kauppa on auki vain tiistaisin, mutta jo astuttuani ulos kaupasta ensimmäisen kerran, tiesin, että tämä hankinta on tehtävä!

Sain roiman alennuksen, 5000 korunan lähtöhinta putosi 2000:een (80e) ja kauppaan kuului laukku ja tsekin- sekä saksankielinen aloittelijan oppikirja! Tuntuu hyvältä, ettei ymmärrä mitään, kuitenkin uskon, että opin. Olenhan rakastunut (taas!) tällä kertaa haitariin, sekä neonpinkkeihin farkkuihin, jotka löysin samalla ostosreissulla käytettyjen vaatteiden kaupasta. Mieletöntä. Ostaminen on aiemminkin tehnyt onnelliseksi, muttei koskaan näin onnelliseksi!

Vaikka tavaraa on paljon, ja painavaa, niin alkaa tuntua hyvältä palata Suomeen.
Olen oppinut, todella, että juhlista kannattaa lähteä ajoissa, kun vielä on hyvä tunnelma, ja ehkä sama pätee tähän Prahan aikaan.

Vaikeaa ja haikeaa, mutta onnellista.
Leaving Prague is difficult and hard, but I feel happy.

Minä, housut ja Rigoletto - Riki - uusi ystäväni ja matkakumppanini.

Hanne 22v.

Our Belgian sweetheart Hanne had her birthday on 13.2.
During the weekend there was Zizkov Masque festival going on in our neighbourhood and we decided to surprise our hero of the day syntymäpäiväsankari with a little masque carnival.

Rafal was playing his accordion as we entered in Hanne's room to wake her up as a parade, Dana the Sun, Gosha the Plastic Bag, Paula the Cat, Julka as a Bird and me, the Evil Nutella Man with a jar of almond peanutbutter inside my pants. As a present of course.

Paula, the Salmiakki cat.

The birthday fruit and candy salad tasted better than what it looked like..

Oikeesti, se oli aika hyvää!

Rafal, Julia ja synttäriherkku.

Aurinko, the Sun.

The Evil (and pervert) Nutella Man.

Preparing to enter.

Here comes the sun.

Joka heitteli sankarin päälle karkkisadetta. Taisi tulla kesä!

Hannen naamio, made by Julia.

The sun in the kitchen, right before the rising.