Sain isältä ja äidiltä Muumi-kirjan joululahjaksi. Olen lukenut sitä keittiössä ja katsellut ikkunasta, että takasisäpiha näyttää ja tuntuu hemuleiden suljetulta puutarhalta. Missä kaikki on kielletty. Onneksi meidän takapihalla ei ole. Paitsi meidän sinne sisäänpääsy.
KIPEÄ, MUTTA ONNELLINEN <3>
Viime päivät olen ollut kipeänä, tietysti (perkele!), ja viettänyt aikaa lähinnä kotona puolalaistyttöjeni kanssa, kun loput kolme ovat Slovakiassa ja Berliinissä. On ollut rauhallista ja ihanaa, ja ainakin aikaa päivittää blogia, facebookkia sekä valmistautua Suomeen paluuseen.
Olen täältä etäältä aloittanut työt Via Cruciksen parissa ja yrittänyt järjestää asumisasioita. Kaikki näyttää aika lupaavalta ja eli hyvältä, eikä palaaminen enää pelota. Surettaa vaan.
Tietysti (miksi??) pitää olla niin, että kun viimein alkaa nauttia Prahasta, täällä elosta ja olosta, ja tuntea oikeasti olonsa kotoisaksi, niin pian sitten pitääkin jo lähteä pois ja jättää kaikki taakse.
Harmittaa!
Muttei tosiaankaan se, että tulin, olin ja jäin, vaikka alku oli niin vaikeaa.
Nyt olen onnellinen ja rakastan taas. Prahaa, elämää ja ihmisiä ympärilläni.
Tämä on ollut kaikkinensa hyvin hyvä kokemus, vaikkei koulutuksen kannalta käteen juuri mitään ole jäänytkään. Siltä tuntuu, mutta paha sanoa, uskon, että oppimisenkin suhteen vielä jokin oivallus odottaa.
Tuparilahjaksi saatu kotityöaikataulu, ammottaa edelleen tyhjyyttään.
Naulakko. The so-called coat rack..
Julka's chandelier.
Olohuoneen nurkka, kärsi vähän vesivahingosta, kun lumet alkoivat sulaa ylänaapureiden parvekkeelta.
Olen täältä etäältä aloittanut työt Via Cruciksen parissa ja yrittänyt järjestää asumisasioita. Kaikki näyttää aika lupaavalta ja eli hyvältä, eikä palaaminen enää pelota. Surettaa vaan.
Tietysti (miksi??) pitää olla niin, että kun viimein alkaa nauttia Prahasta, täällä elosta ja olosta, ja tuntea oikeasti olonsa kotoisaksi, niin pian sitten pitääkin jo lähteä pois ja jättää kaikki taakse.
Harmittaa!
Muttei tosiaankaan se, että tulin, olin ja jäin, vaikka alku oli niin vaikeaa.
Nyt olen onnellinen ja rakastan taas. Prahaa, elämää ja ihmisiä ympärilläni.
Tämä on ollut kaikkinensa hyvin hyvä kokemus, vaikkei koulutuksen kannalta käteen juuri mitään ole jäänytkään. Siltä tuntuu, mutta paha sanoa, uskon, että oppimisenkin suhteen vielä jokin oivallus odottaa.
Tuparilahjaksi saatu kotityöaikataulu, ammottaa edelleen tyhjyyttään.
Still all empty, our good meaning gift from Martino.
Naulakko. The so-called coat rack..
Roskakokoelmaa vol.75. Löydettiin matot kadulta, muttei ne olleetkaan oikein kivat. Nyt ne odottaa paluuta sinne mistä ovat tulleetkin. Part of our garbage collection vol.75.
Julka's chandelier.
And her window board.
Olohuoneen nurkka, kärsi vähän vesivahingosta, kun lumet alkoivat sulaa ylänaapureiden parvekkeelta.
I want to member all the corners of our home. I'm sure I wont forget this one.
Yks nukke ja Hannen roskat. A Puppet and Hannes garbage.
"I don't want to go!" Nyyh
Ja parvekkeen tuolissa on sydämen muotoinen reikä <3
The hole in the chair, remainds of a heart. It's a sign!
Vuokraisäntä putsaa autoansa. I think it's our handsome landlord, cleaning his car from snow.
Voi sä oot jo lähdössä kotiin Suomeen! Ymmärrän, et harmittaa! Aika usein käy just noin, että heti kun alkaa viihtyä joutuu taas lähtemään. Onneksi ehdit kuitenkin nauttia Prahasta ja tärkeintä on, että sulla on hienoja muistoja ja uusia ihania ystäviä! Ne kulkee aina mukana. Nyt nauti viimeisistä päivistä täysillä! Kram!
VastaaPoistaMiruuuu....
VastaaPoistaI am bursting out laughing now and poor Zoe cannot work in the room across the wall!
have tears in my eyes at the same time. I love your sense of humour. It totally knockes me down. it is fucking the best! and not finnish at all! PUSUJA! :-)